Valmennuspäällikkö Timo Lehkonen: Lahjakkuus ei yksin riitä

Valmennuspäällikkönä kuulee päivittäin valmentajien ja vanhempien kommentteja jääkiekkoilijoiden lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta. Paljon on tietämätöntä puhetta, sillä lahjakkaiksi luokitellut nuoret helposti uskovat, ettei heidän tarvitse opiskella tai harjoitella – jätetään se lahjattomille. Itse olen kokemuksen kautta tullut varovaiseksi pelaajien lahjakkuuden arvioimisessa. Uskon, että maksimaaliseen tulokseen pääsemiseksi ei pelkkä lahjakkuus riitä. Huipuksi kehittymisessä tarvitaan intohimoa sekä ennen kaikkea ahkeruutta ja sitoutumista jatkuvaan harjoitteluun.

Valmentajaurani alkuaikoina valmensin HPK:n B-junioreita. Sen kesän harjoituksissa loukkaantui yksi pelaajistamme ja tarvitsimme kakkosjoukkueesta jonkun, joka pystyisi harjoittelemaan kanssamme. Pelaaja, jonka nostimme mukaan harjoitusrinkiin, oli muuan Janne Lahti (nykyisin Janne Sonck). Hänen senhetkinen fyysinen ja pelillinen taitotasonsa oli joukkueen huonoimpia, mutta intohimoa ja ahkeruutta oli vaikka muille jakaa. Poika alkoi omatoimisesti käydä seuran aamujäillä, taitojäillä ja muiden ikäluokkien jäillä plus omat kuivaharjoitukset päälle. Kauden loputtua Lahti oli jo kivunnut joukkueen kärkipelaajaksi. Määrätietoisen harjoittelun tuloksena Lahdesta tuli ammattijääkiekkoilija, joka pelasi lähes 700 SM-liigaottelua, voitti kaksi Suomen mestaruutta 2006 ja 2019 ja kuului myös Suomen vuoden 2011 maailmanmestarijoukkueeseen. Nykyään Janne tekee intohimoisesti leipätyökseen tatuointeja ja musiikkia Hämeenlinnassa.

Janne kertoi Ylen haastattelussa, että harjoituksissa tullut kehittyminen vakuutti hänet toteuttamaan valmentajan ohjeita tavoitteidensa saavuttamiseksi jääkiekossa. Sama tavoitteellinen ja tinkimätön harjoittelu näkyi myös hänen uravaihdossaan jääkiekkoilijasta muusikoksi ja tatuointitaiteilijaksi. Kyky harjoitella on oikeastaan se lahjakkuudesta tärkein, jos haluaa menestyä.

Kansainvälisellä tasollakaan en ole nähnyt yhtään niin lahjakasta huippujääkiekkoilijaa, jonka ei tarvitsisi treenata 3–6 tuntia päivittäin. Kaikki tuntemani huippulahjakkaat pelaajat ovat tekemällä ja kokeilemalla oppineet. Mainittakoon esimerkiksi Hämeenlinnasta tuttuni NHL- ja maajoukkuetähti maalivahti Juuso Saros Nashville Predators tai veljenpoikani Artturi Lehkonen Colorado Avalanche sekä monet muut NHL-pelaajat, jotka ovat saavuttaneet poikkeukselliset taitonsa sisukkaalla harjoittelulla ja jatkuvalla pelaamisella – kurinalaisesti, mutta hymyssä suin.

Professori Kai Hakkarainen, Suomen johtava lahjakkuuden ja älykkyyden kehittymisen tutkija, sanoo avaimen lahjakkuuteen olevan motivaatiossa ja harjoittelussa. Jotkut pystyvät omaksumaan perustaidot muita nopeammin, mutta tämä ei yksinään riitä kehittyäkseen huipuksi. Tätä pitäisi korostaa lasten ja nuorten valmennuksessa. Tottahan toki ihmiset ovat erilaisia älykkyydeltään, taidoiltaan ja kyvyiltään, mutta urheilussa menestyminen on kuitenkin intohimoisen omistautumisen ja vuosikausien harjoittelun tulos. Sen kuittaaminen pelkkänä lahjakkuutena on loukkaus urheilijoiden menestymisensä eteen tekemää työtä kohtaan.

Timo Lehkonen
Valmennuspäällikkö
Rovaniemen Kiekko Ry